Perustunteet

Perustunteet sisältävät monia erilaisia ja voimakkuuksiltaan eriasteisia tunnetiloja. Mikään “puhdas” tunnetila ei yksistään ole toista parempi tai pahempi. Kaikkien tunnetilojen kohdalla tulisi miettiä, mistä juuri sen tunteen kokeminen johtuu, mitä se aiheuttaa kehossamme ja miksi. Sallimalla tuntea juuri niin kuin tunnemme tällä hetkellä, voimme antaa itsellemme mahdollisuuden oppia säätämään niitä ja vaikuttamaan myös negatiivisiin tunteisiin. 

On hyvä muistaa, että tunteet ja tunnetilat ovat kaksi eri asiaa. Kun perustunteet ovat jokaisen ihmisen ymmärrettävissä olevia ja käsitettäviä kielestä tai kulttuurista riippumatta, voivat tunnetilat olla hyvinkin monitulkintaisia ja vaihtuvia ihmisen mielialan mukaan. 

Esimerkki 1: Täysin uuden asian tai tapahtuman äärellä ihminen voi kokea hämmennystä, joka kuuluu perustunne pelon alle, vaikka sitä ei ehkä sillä hetkellä itse miellä peloksi.

Esimerkki 2: Rakkauden tunne voidaan lukea osaksi ilon perustunnetta.

Esimerkki 3: Kiukun tunne voi kasvaessaan muuttua perustunne vihaksi tai se voi ryöpsähtää hetkellisesti jopa raivon kokemukseksi.

Esimerkki 4: Inho on psykologisten kasvotestien ja visuaalisten kasvotunnistuskokeiden perusteella helpoimmin suoraan kasvoista tunnistettava perustunne ilman kulttuurisidonnaisuuksia. Tunnetilana laimeampi kokemus voisi olla esimerkiksi etova väristys tai fyysinen puistatus kehossa.